Olen sinun peili, niin hyvässä kuin pahassa

Mennään suoraan asiaan, toistemme peilinä olemiseen, joka on viime vuosina varmaan kaikunut kaikkien korviin ja kaikilla on siitä myös vähän erilainen käsitys. Toiset ymmärtää sen niin, että jos toisessa ärsyttää jokin tai toinen saa sinut ärsyyntymään tai reagoimaan muuten ikävällä tavalla, on se piirre sinussa itsessä. Tämän päivän sana tälle on siis triggeröityminen. Asiat ei mun mielestä ole aina ole ihan näin mustavalkoisia.

Uskomus, että kaikki on minussa mikä toisessa saa minut reagoimaan, on mielestäni hieman liian vahva ja yksioikoinen väittämä. Monikin meistä on kokenut hyvin julmia kohteluita toisilta, minäkin, niin en todellakaan voi sanoa, että tuo sama piirre olisi minussa, koska olen asiaan regoinut tietyllä tavalla. Taustalla saattaa myös olla karmalliset asiat, joihin me emme tässä hetkessä voi vaikuttaa, muuta kuin kohdata ne. Jokin ihminen pelkästään tyylillään, puhetavallaan, äänellään, käytöksellään tai yhdellä sanallakin voi laukaista jonkun muiston sinussa, jostakin vanhasta traumasta tai tapahtumasta joka saa sinut ärsyyntymään tai käyttäytymään tavalla joka ei siinä hetkessä ole sinua tai tunnu omalta käytökseltäsi. Eli siinä toisessa ihmisessä ei välttämättä tarvitse olla mitään mikä olisi sinun peili, ei sitten yhtään mitään. Tällaisen reaktion voi yhtä hyvin laukaista jokin tuoksu, samankaltaiseen tilanteeseen tai paikkaan joutuminen, piirros, kuva, tms. 

Jos jokin aiheuttaa minussa ärsyyntymisen tai jonkun tunnereaktion, pienenkin, kysyn aina itseltäni mikä tämän aiheuttaa, miksi reagoin näin?  Kyllä, monestikin olen huomannut, että minua ärsyttää toisessa juurikin se piirre, joka on minussa itsessä, josta en pidä, tai miten toimin tai käyttäydyn. Yhtä lailla toisessa on saanut minut hermostumaan tai muutoin reagoimaan huonolla tavalla, se että hän on herättänyt minussa jonkin muiston menneisyydessä tapahtuneesta kokemuksesta tai tunteesta, eikä sillä ole mitään tekemistä tämän itse henkilön kanssa. Se tuttu tunne/ koettu kokemus on vain laukaiseva tekijä sille reaktiolle. 

Monesti kuitenkin olemme peilejä toisillemme. Minä Olen sinun peili ja sinä minun. Mielelläni tuon esiin niin hyvät kuin epävarmat puolesi sinussa, nostatan sinussa tunteet pintaan, vanhasta kokemuksesta tai muistosta, jotta voit käsitellä tämän asian tai trauman. vaikka se ei ehkä mieluisaa aina ole. Ei sinulle eikä minulle, mutta se on meidän paras tapa kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Päästä opituista uskomuksista ja traumoista vapaaksi. Olen löytänyt omia piirteitäni ja toimintatapojani paljonkin ihmisestä joka aiheutti minulle paljon tuskaa, kipua ja katkeruutta. Se henkiö sai minut välillä suunnattoman raivon valtaan, kunnes sukelsin syvälle itseeni ja totesin itselleni, katsoppas nyt vähän miten ite juuri toimit. Se oli tuskallista todeta, että toimin itse juurikin niin, josta olin toiselle vihainen, raivostunut suorastaan. Siinä ainoa keino sisäiseen rauhaan on anteeksianto toiselle, mutta eritoten itselle.

Olen monesti miettinyt omaa elämääni ja ihmissuhteita, miksi jotkut ovat vihanneet, arvostelleet, moittineet, hyökänneet, joskus ihan vain vaikken ole sanaakaan sanonut. Miettinyt sitten itsekseni ja surrut, mikä minussa on vikana? Se on ollut aika rankkaa koska sitä on tapahtunut paljon, enkä minä tätä asiaa ole silloin ymmärtänyt. Etenkin minun iloisuus, hymy ja positivinen asenne on saanut monet hyivnkin kiukkuiseksi. Voi kun he olisivatkin tietäneet, että se oli minun pakokeino ja piilotin tuskani ja haavani sen hymyn taakse. Nyt kun tiedostan, miten ja miksi ihminen usein toimii miten toimii, on helpompi olla. Haavat ovat hänelläkin.

Jos toinen suuttuu tai ärsyyntyy sinuun ja tuntuu että se on aiheetonta, siinäkin voi pohtia syvällisemmin, miksi? Ensimmäisenä tietenkin oletko itse kenties sanonut loukkaavasti, tai muutoin kohdellut toista epäkunnioittavasti, mutta monesti voi olla, että et ole. Sen ikävän reaktion, ärsytyksen takana saattaa olla juurikin se, että toimit miten hän ehkä haluaisi, muttei ole rohkeutta tai kykyä. Toimit toisin, kun toinen olettaa. Monet joskus olettavat saavansa tietyn vastauksen tai reaktion ja jos sinun vastaus ei vastaakaan heidän olettamustaan, heidän reaktio voi olla hyvinkin vahva, koska se yllättää heidät täysin. Tai jos pidät omia puoliasi, kerrot oman kantasi jota toinen ei hyväksy, hän voi reagoida hyvinkin vahvasti huonolla käytöksellä, monesti ehkä yrittäen nousta sinun yläpuolelle. Se voi tapahtua aliarvioimalla, jatkuvasti yrittäen löytää sinusta tai tekemistäsi vikaa tms. Mikään ei ole oikein tai hyvin mitä teet. Silloin on parempi sinun ottaa askel taaksepäin, koska  et voi tehdä mitään mikä asiaa muuttaisi. Vaikka toisit hälle kuun taivaalta, hän löytäisi luultavasti siitäkin vikaa. Hänen on itse kohdattava omat haavansa itse, jotka sinä revit juuri auki tietämättäsi, ehkä vain olemalla oma itsesi. Samanlailla hänelläkin voi olla ja useimmiten onkin ikävä tapahtuma, rankka kokemus tai muisto esim. omasta lapsuudesta tai aiemmasta ihmissuhteesta tms. Hän on saattanut vaikka yrittää pitää puoliaan omille vanhemmille tai puolisolle tai muulle läheiselle, siinä onnistumatta. Jäänyt ehkä ilman huomiota, rakkautta tai läheisyyttä. Hänellä on ollut tunne, että on arvoton, riittämätön ja se purkautuu nyt sinuun, koska herätit tämän tunteen/ muiston hänessä. Syita voi olla yhtä monia kuin on meitä ihmisiäkin, me jokainen koemme ja reagoimme asioihin täysin eri tavoin. Se ei silloin ole sinussa se asia, josta hän triggeröityy, vaan tuot muiston hänen kokemuksesta.  Silloin jos toinenkin osapuoli ymmärtää nämä, näistä voi yhdessä keskustella, mutta jos toinen ei ymmärrä tuon taivaallista näistä asioista, suosittelen ottamaan askeleen taaksepäin, koska.... 

...jos näitä ei tiedosta, eikä halua tiedostaa, ne jatkuu ikävinä käytösmalleina hamaan tulevaan saakka, ehkä laimenee, mutta se on siellä sisällä aina. Ne on mahdollisuus saada pois, ne omat ärsytykset, kiukkukohtaukset, alemmuuden tunne, mitättömyyden tunne, huonommuuden tunne, vertaileminen itseään muihin, ne kaikki ikävät käytösmallit, mutta se vaatii itseään katsomista peiliin. Sinä olet oma peilikuvasi. Mitä se sinulle kertoo?

Hieman pohdintaa Sinulle. Mietipä seuraavia asioita. Ärsyttääkö sinua itseäsi kun ärsyynnyt, suutut, jopa raivostut? Vai huomaatko tai tunnistatko itse jos olet ylireagoinut?  Vai tuntuuko aina siltä etten ole tehnyt mitään väärää, vaan muut ovat toimineet ikävällä tavalla tai väärin. Milloin olet viimeksi tunnustanut olevasi väärässä tai pyyytänyt oma- aloitteisesti anteeksi, ilman että sitä tarvitsee toisen anella tai yrittää hienovaraisesti vihjaten pyydellä? Oletko sinä aina oikeassa ja sinun tapasi, uskomuksesi ja mielipiteesi ovat ainoat oikeat. Siinä on valitettavasti pitkä tie onnellisuuteen ja sisäiseen rauhaan ja Ihmisenä hankala kehittyä, jos ei tutki omaa sisintään eikä tunnista omia virheitään tai ikäviä toimiaan. Jos et ikinä tee tai ole tehnyt mitään väärää, et loukannut tai satuttanut ketään, olet aina oikeassa ja sinun mielipiteesi on ainoa oikea  niin suosittelen etsimään apua ammattilaiselta. Sillekin on ihan oman alansa ammattilaiset.

Tai, mietitkö kenties asioita valvoen, jopa niin että aikaa kuluu ja pyörittelet asiaa mielessäsi uudestaan ja uudestaan. Miksi se teki tai sanoi noin? Mitä jos lähestyisitkin asiaa toisin, hieman tutkien itseäsi, mikä sen lauseen takana on, joka sai sut reagoimaan tai tuntemaan olosi ikäväksi?

Mitä näet kun katsot itseäsi peilistä? Onko se kuva rakastettava? Vai onko siellä väsähtänyt itseensä tyytymätön, surkea, väsynyt peilikuva. Et välttämättä edes tunne kuka sieltä sinua katsoo? Se, että uskallat kohdata oman kuvasi, sinut, sellaisena kuin olet, vaatii aivan helvetin paljon rohkeutta. Kun alat sukeltamaan siihen omaan itseesi, elämääsi, miten olet toiminut, miten sinua on kohdeltu tai miten olet kohdellut muita. Omat virheesi ja väärät valinnat on hyvin vaikeaa itselle myöntää ja tunnustaa. Se on aivan helvetin tuskallista. Eikä mikään ei ole niin vaikeaa, kuin anteeksiantaminen itselle, kun lopulta ymmärtää että miten olet satuttanut toimillasi muita. Ja kyllä, jokainen meistä. Myös minä ja sinä.  

Sen oman pimeän puolen kohtaaminen, ne tuskalliset tunteet kannattaa kuitenkin kokea, koska se avaa sinulle täysin uuden maailman. Onnellisen, tyytyväisen sellaisen. Sisäinen rauha on todellakin tavoittelemisen arvoinen.

Jokainen tunnetila joka sisälläsi nousee, mieti syvemmin, miksi tunnen tai reagoin näin, mikä sen aiheuttaa?
Silloin pääset lopulta, syvälle kaivamisen jälkee asian juurisyyhyn ja kykenet kehittämään itseäsi ja ymmärrät elämää sekä muita ihmisiä syvemmin.
Kohtaa itsesi ja suuntaa kohti tasapainoa ja onnellisuutta ❤️🙏